Mies kirja kädessä lausui ääni väristen:
"kursiivinen melankolia"
-Niin no, onhan se hyvä, että elämällä on jokin suunta.
Ettei se ole rekursiivinen apatia.
Kunhan edes jollain olisi väliä.
Runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä ei ole minun päiväkirjani. Täällä on kaunokirjallisia hahmotelmia ja kiistän kaiken samankaltaisuuden oikeisiin eläviin, kuolleisiin, eläviin kuolleisiin, ihmisiin, satuhahmoihin tai mahdollisesti tai mahdottomasti tapahtuneeseen. Kommentit tervetulleita kirjoitusvirheistä, tyyliseikoista, asiasta tai asian vierestä.
Tunnisteet
Blogiarkisto
-
►
2014
(1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2012
(1)
- ► marraskuuta (1)
-
►
2010
(3)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
-
►
2009
(30)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (13)
-
►
2008
(9)
- ► joulukuuta (7)
- ► marraskuuta (1)
Tietoja minusta
- Joanna Oja - viu
- Minulla on ihanteita, asennetta ja maine. Olen vanha likainen täti. En kunnioita auktoriteetteja. Yritän olla hyvä ihminen.
Kumpi lopulta on parempi: jatkuva vai toistuva?
VastaaPoistaRiippunee melankolian asteesta. Apatia kyllä astetta syvempi.
Kiitos kommentista!
VastaaPoistaEn tiedä onko alkuperäinen runoilija lyyrillisen, nuoruuden melankolinen vai onko hänellä ollut mielessään syvempi, metron alle päätyvä masennus.
Melankolia on matka ja sen jälkeen, tämän annetun sitaatin ulkopuolella, on jotain joka tapahtuu sen jälkeen. Loppu tai uusi yritys onneen tai edes elämään.
Kaikki on vain sisällä sanoissa ja merkitysten välissä.