Sairaankauniita unia

:: Influenssa ilmeisesti iski, kuume huitelee 39 asteessa
;; ja pää on kivasti sekaisin, Unissa sattuu ja tapahtuu.

Unessa katselen miten pienet oravat istuvat puiston penkin vieressä, kerjäävät leivänpaloja tai pähkinöitä. Niitä on paljon ja niillä on paljon asiaa. Pieni sipinä täyttää ilman. Nostan leipäpussista viimeisen palan ja ojennan sen avokämmenellä. Rohkein orava nousee takajaloilleen ilmaan, kurkottaa ja yrittää tavoitella leipää. Huomattuaan, ettei yllä maasta käsin, se ponkaisee istumaan käden päälle, ottaa leivän ja aloittaa syömisen. Olen ihastunut, pieni eläin ei paina juuri mitään, voin katsella sitä sen syödessä tarkemmin. Se on siro, pienet tupsuiset korvat elävät ja häntä on jäykistyneenä jouseksi, jolla voi leiskauttaa lisävauhtia pakoon.

Lepuutan kättä jalkaani vasten ja yritän olla paikoillani. Muutkin oravat kurkottelevat ja katsovat, mutta toisia leipäpaloja ei ole. Viimeisen murenenkin kadottua oravan suuhun, se alkaa tutkia kämmentäni, tarttuu sormenpäihin ja vähän maistaa kynttä. Minua ei yhtään hämmästytä sen jatkaessa tyytyväisenä nakertamista sormesta. Veri tirskahtaa ja pari pisaraa putoaa maahan. Onhan orava vain rotta, jolla on karvainen häntä. Jalkojeni juuressa alkaa levoton liikehdintä, ilmassa on veren hajua, joka on sekä vaaran merkki että lupaava tuoksu lihaateriasta.

Kämmenelläni oleva orava ottaa perusteellsien kahdenkäpälän otteen etusormen päästä ja alkaa huolellisen suikaloimisen. En tunne juuri mitään, katson vain uteliaana, miten sormenpää kuoriutuu paloina maahan ja luu alkaa näkyä. Rusto tuntuu olevan erityisen herkkua, sitä pureskellaan ja etsitään sormea käännellen. Kun kärki on paljaaksi kaluttu, orava aloittaa ensimmäisen nivelen irroittamisen. Muut ovat syöneet jo maahan pudonneet suikaleet ja lähtevät kiipeämään lahkeitani myöden ylemmäksi.