Sataa, aina vain sataa.
Suoraan sieluun sataa.
Sielun kantavat
altaat valtavat
täyttyä alkavat
seiniä painavat
massat mahtavat.
Musertaa, maahan painaa
murtumia aiheuttaa
Seinät lakoavat,
haaveet katoavat.
Taakan kantajat
painosta taipuvat,
ajasta haipuvat.
Sataa suolaista sulaa,
murtaa mielen maisemaa.
Runotorstai
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti