Elämä on pullaa. Elämä on mannapuuroa ja mansikkaa. Elämä on helppoo, kun on joku josta pitää kii...
Minne nuo kaikki muiden sanat saisi siksi aikaa, että voisi kuunnella omaa ääntään ja antaa sen kantaa! Kämppiskin jo nauroi ja sanoi, että anna niiden tulla ja viedä, käytä niitä. Miten muka noilla voisi kirjoittaa? Muutenkin on yhtä tuskaa saada aikaiseksi rivi, lause ja sivu. Vahtia kirjoitusvirheet, tyyli ja viitteet. Populaarikulttuuriseksiko tässä pitäisi ryhtyä ja konsertissa kitarastakin vain vääntää mainosrallatuksia, tuttuja melodioita.
Vittuperkelesaatana, elämä ei ole kuin ristiriitaisia rooleja ja odotuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti