Hiljaisuuden vala

Sinä istut niin hiljaa, niin hiljaa.
Minä istun vielä hiljempaa.
Istumme yhdessä tummuvaa iltaa.

Niin paljon, niin paljon on sanottavaa.
Niin paljon sanomatta jää.
Lainamme kun pitäisi maksaa.

Sitä sanoa ei saata, siitä vaietaan,
Vain lasten kautta puhutaan.
Tunnemme rakkautta niin hiipuvaa.

Lasten vuoksi jaksaa, ehkä jaksaa,
tätä liittoa kuluttavaa.
Käymme yhdessä pitkää matkaa.

runotorstai