Kun tyttö kohtaa pojan

Ravintola oli melkein täynnä. Musiikki soi lujalla ja tanssilattialla oli pareja, tanssivia ryhmiä ja muutama outo, jotka nykivät musiikin tahdissa itsekseeen. Sen tahdissa mitä tiskijukka soitti tai sen mitä he päänsä sisällä kuulivat. Valtasimme tanssilattian vierestä isoimman pöytärykelmän, meitä oli koko porukassa hieman yli kymmenen. Kaikilla tytöillä oli käsilaukut ja oli sanaton sopimus, että joku jää pöytään vahtimaan sekä juomia että laukkuja muiden tanssiessa.

Minulla oli meno päällä. Suoraan treenien jälkeen nestehukan korvaaminen oluella johtaa mielettömään känniin ja olin jo ohi kaksimielisten vitsien vaiheen. Koitin tanssia päätäni selväksi, musiikki oli vanhinta mahdollista suomipoppia: Eppuja, Ismo Alankoa ja Mambaa ja kaikkia niitä, joiden nimiä en muista, mutta jotka selkäranka tunnistaa. Väliin humoristinen tiskijukka heitti 80-luvun glitterdiskoa tai falsettiäänistä heviä. Palasin pöytään juttelemaan ja juomaan.

Tai olisin palannut, mutta tuoppini oli tyhjä. Laukkuvahti katsoi minua tyhmästi ja sanoi, että Salamanteri oli kuulemma saanut minulta luvan ottaa sen. En suuttunut pahasti, olihan Salamanteri varsin suloinen nuorimies ja tietynlainen röyhkeys jopa kutitti minunkin huumorintajuani. Hain uuden tuopin, istadin pöytään ja jutustelin vähän aikaa. Laukkuvahdilla ei ollut mitään hinkua tanssilatialle, hänen vanha tyynynsä oli etsiytynyt samaan pöytään ja heillä tuntui olevan neuvottelun alla seuraavan illan nukkupaikka. Tiskijukka päästi valloilleen peltirummun lastenhuoneeseen, ja minun oli pakko päästä tanssimaan. Tanssin peräkkäin useita kappaleita, kunnes jalat kertoivat haluavansa istumaan. Laukkuvahti ja hänen tyynynsä olivat jo siirtyneet sanattomaan viestintään, joten en edes yllättynyt, että melkein täyden tuoppini sisällön lisäksi koko tuoppi oli saanut jalat alleen.

Kävelin ravintolan toiselle puolelle missä Salamanteri piti hoviaan, astuin hänen eteensä, nappasin toisella kädellä hänen munistaan ja vapaalla kädellä otin tuopin käteeni ja koko ajan häntä silmiin katsoen join sen tyhjäksi. Annoin tuopin takaisin, irroitin käteni ja kävelin pois.

Myöhemmin illalla sain kuulla, ettei tämä ollut sentään toista tuoppia uskaltanut varastaa, mutta se ei vähentänyt minun siitä saamaani iloa.