Helmen äidin lapsia

Helmen alku on niin pikkuinen;
tarina kertoo, riittää hiekanjyvänen.
Kipua sisällä kaihertavaa estäen,
rakentaen aina uuden kerroksen.

Tuskan väri on helmenhohtoinen ja
jokainen jo syntymässä viallinen.

runotorstai

Lisää kuria!

En pidä kirjoittamaani hyvänä, mutta tämä blogi onkin kehityskertomus, ilmeisen pitkä ja hidastempoinen. Ajatus on, tunne on, mutta ilmaisun muoto ei ole kurissa. Rajat voi rikkoa vasta ne löydettyään. Eikä kieleni enää laula kuten se teki ennen, sanojen sävelkorvan on rikkonut asiateksti, pelkän vieraskielisen kirjallisuuden lukeminen tai totinen tusinaelämä. Paljon lukeneena pitää myös aina varoa, että ulos tuleekin omia sanoja, eikä muualta huonosti lainattuja.

Sujuvimmin soluisi leinoinen kieli, näin runoista löytyisi hienoinen mieli, mutta rytmin temmatessa mukaansa voisin vahingossa päästellä suoria sitaatteja, sillä niin vahva on nuorena luetun runon voima.

Sain tämän halun

Haluan nukahtaa tuoksuusi.
Tuntea itseni pieneksi,
tietää vahvaksi.

Isännällä oli ennen hevonen

Meirän kyläss' o paari ja saa siältä ruuankin. Yhen talon isännäl' ol tapana ajaa reenilenkkiä hevosella ja käyrä yhrellä. Joskus, aika useinki, se vähä'vaan veny ja hevoselle oli siäl' ihan heinää ja vettä. Ku paari laitettii kii, isäntä nostettii kärryil' ja sanottii, että viähä Sirkku se kotio, soitetaa emännäl', jotta ottaapi kopi.

Lapsuuden kesä

Se kesä oli onnellinen.
Juostiin paljain jaloin
kilpaa
nurkan taa.

Syksystä en muista mitään,
Kertovat jotain sattuneen.
Elää
osaanko enää?

Lumi peittää tapahtuneen.

Runotorstai

Ilmaisen iloa Ihollesi

sileä. sormissa soluva, silkkinen
lempeä, lähellä läikkyvä, lämpöinen
polte poskella palava, piinallinen
kuuma, kovasta kostuva kourallinen
himo, halusta huutava, hekumallinen
syli. sylistä sykkivä sylillinen
tahmea, tunnossa tuutuva. turvallinen
notkea nahassa, nuutuva, naisellinen

Elämä on helppoo

Elämä on pullaa. Elämä on mannapuuroa ja mansikkaa. Elämä on helppoo, kun on joku josta pitää kii...
Minne nuo kaikki muiden sanat saisi siksi aikaa, että voisi kuunnella omaa ääntään ja antaa sen kantaa! Kämppiskin jo nauroi ja sanoi, että anna niiden tulla ja viedä, käytä niitä. Miten muka noilla voisi kirjoittaa? Muutenkin on yhtä tuskaa saada aikaiseksi rivi, lause ja sivu. Vahtia kirjoitusvirheet, tyyli ja viitteet. Populaarikulttuuriseksiko tässä pitäisi ryhtyä ja konsertissa kitarastakin vain vääntää mainosrallatuksia, tuttuja melodioita.

Vittuperkelesaatana, elämä ei ole kuin ristiriitaisia rooleja ja odotuksia.

Aikamme monet merkit

Niin moni tekee taidetta ilman taidetta
ja elää ilman taidetta.
Niin moni tutkii viisautta ilman viisautta
ja elää ilman viisautta.
Niin moni syntyy rakkaudesta ilman rakkautta
ja elää ilman rakkautta.
Niin moni elää vastuusta ilman vastuuta
kantamatta siitä vastuuta.

runotorstai