Kun tyttö kohtaa pojan

Ravintola oli melkein täynnä. Musiikki soi lujalla ja tanssilattialla oli pareja, tanssivia ryhmiä ja muutama outo, jotka nykivät musiikin tahdissa itsekseeen. Sen tahdissa mitä tiskijukka soitti tai sen mitä he päänsä sisällä kuulivat. Valtasimme tanssilattian vierestä isoimman pöytärykelmän, meitä oli koko porukassa hieman yli kymmenen. Kaikilla tytöillä oli käsilaukut ja oli sanaton sopimus, että joku jää pöytään vahtimaan sekä juomia että laukkuja muiden tanssiessa.

Minulla oli meno päällä. Suoraan treenien jälkeen nestehukan korvaaminen oluella johtaa mielettömään känniin ja olin jo ohi kaksimielisten vitsien vaiheen. Koitin tanssia päätäni selväksi, musiikki oli vanhinta mahdollista suomipoppia: Eppuja, Ismo Alankoa ja Mambaa ja kaikkia niitä, joiden nimiä en muista, mutta jotka selkäranka tunnistaa. Väliin humoristinen tiskijukka heitti 80-luvun glitterdiskoa tai falsettiäänistä heviä. Palasin pöytään juttelemaan ja juomaan.

Tai olisin palannut, mutta tuoppini oli tyhjä. Laukkuvahti katsoi minua tyhmästi ja sanoi, että Salamanteri oli kuulemma saanut minulta luvan ottaa sen. En suuttunut pahasti, olihan Salamanteri varsin suloinen nuorimies ja tietynlainen röyhkeys jopa kutitti minunkin huumorintajuani. Hain uuden tuopin, istadin pöytään ja jutustelin vähän aikaa. Laukkuvahdilla ei ollut mitään hinkua tanssilatialle, hänen vanha tyynynsä oli etsiytynyt samaan pöytään ja heillä tuntui olevan neuvottelun alla seuraavan illan nukkupaikka. Tiskijukka päästi valloilleen peltirummun lastenhuoneeseen, ja minun oli pakko päästä tanssimaan. Tanssin peräkkäin useita kappaleita, kunnes jalat kertoivat haluavansa istumaan. Laukkuvahti ja hänen tyynynsä olivat jo siirtyneet sanattomaan viestintään, joten en edes yllättynyt, että melkein täyden tuoppini sisällön lisäksi koko tuoppi oli saanut jalat alleen.

Kävelin ravintolan toiselle puolelle missä Salamanteri piti hoviaan, astuin hänen eteensä, nappasin toisella kädellä hänen munistaan ja vapaalla kädellä otin tuopin käteeni ja koko ajan häntä silmiin katsoen join sen tyhjäksi. Annoin tuopin takaisin, irroitin käteni ja kävelin pois.

Myöhemmin illalla sain kuulla, ettei tämä ollut sentään toista tuoppia uskaltanut varastaa, mutta se ei vähentänyt minun siitä saamaani iloa.

Tähtivaeltajia läpi ajan ja avaruuden

Muutos tule vastustuksesta huolimatta.
Ennen olimme kaiken keskus, osa jumaluutta.
Sitten joku katsoi tähtiin, etsien lohtua
ohjausta elämäänsä vailla tarkoitusta.

Nämä vaeltavat tähdet tarjoavat totuutta
kaiken alkua, ilman loppua ja ennustusta
Mitä väliä, jos isä kuolee, äiti kiroaa
sydän pettää ja aina sodissa hävitään.

Se on Jumalten tahto, ei siihen voi vaikuttaa.
Jos Helios ja Selene taistelevat taivaasta.
Osani on Pyroeisis, jota Marsiksi kutsutaan:
punainen melske, kunnia ja Nergalin hauta.

Tämä on ollut totta aina, näin se muistetaan.
Mikä on totta nyt, kenen jumalia palvotaan.
Mitä mystiikkaa nyt puhutaan, matematiikkaa.
Kenelle nyt uhrataan, kenen sankareita palvotaan?

Kukaan ei puhu kuolleista, kuka on Kopernikus.
Kaikki osaavat lait Keplerin, mutta missä on rohkeus.
Me sankarit vaivuimme unholaan, ei meistä enää kerrota.
Tieteen teot ovat muistoissa nyt, pian nekin unohdetut.

runotorstai

Omaelämäkerta

Hän kumartui korvani juureen ja kuiskasi: "Miksi kirjoitat?" ja puhalsi. Käänsin kasvoni häneen ja suutelin. "Koska en vielä osaa."

Hiljaisuuden vala

Sinä istut niin hiljaa, niin hiljaa.
Minä istun vielä hiljempaa.
Istumme yhdessä tummuvaa iltaa.

Niin paljon, niin paljon on sanottavaa.
Niin paljon sanomatta jää.
Lainamme kun pitäisi maksaa.

Sitä sanoa ei saata, siitä vaietaan,
Vain lasten kautta puhutaan.
Tunnemme rakkautta niin hiipuvaa.

Lasten vuoksi jaksaa, ehkä jaksaa,
tätä liittoa kuluttavaa.
Käymme yhdessä pitkää matkaa.

runotorstai

Pitäisi

Pitäisi tehdä valmista. Pitäisi tehdä hyvää. Ei pitäisi julkaista kirjoitusvirheitä, ajatuksenrikkoja, puolittain tehtyä. Ei vain malta odottaa, kirjoitettuakin voi korjata. Ennalta varoittamatta. Joskus sen sanoo toisin, joskus sen sanoo paremmin.

Ylen kova osa

Jos ois kielen mieli kuin mielen kieli,
lauluja laatisin, leluja lasten loisin.
Mut päättänyt mulle on kohtalo toisin;
saanut olen osan, osan onnettomimman
vain tunteita täyden, hehkuvan rinnan,
Vaille vaan olen jäänyt mielen mieltä,
jo synnyssä vajaa olen kielen kieltä.

Lunaatikko

Venuksen lyhty illalla
elongaation hetkellä
sen valo kova ja kirkas
kuin kaipaus sinuun

Kuu hohtona taivaalla
Maan varjo kasvoilla
minä olen kipu ja odotus
Venus kohtaa kuun

Kirjahyllyssä on elämää

Velhoja loikkii kirjojen välissä. Pienet jalanjäljet, kuin sirojen sorkkien painallukset, johtavat punaiselta kirjalta toiselle. Puita, niin monenmuotoisia ja niin eri tuulissa taipuvia. Tuolla, katso! Ylimmän hyllyn reunalla vaanii lohikäärme.

Tilititsin elivitsin valivei

silirimpsis, rytirämpsis, tätipömpsis lähtipois
sitämitksis, miksmätkis, setäjätkis hätipois
hilivitkis, viluvatkis, vituratkis viinavie
siitä sitten alamäkeen, vie vain sileä tie

runotorstai

Saanko luvan?

Tule liki, jotta tulis hiki,
sano viki-viki, ja mä vien.

Omaelämäkerta

"Miksi sitten kirjoitat?", hän kumartui ojentamaan minulle viinipullon. Otin sen vastaan katsomatta, siristin silmiäni ja tuijotin hehkulampun muotoa riisipaperipallon sisältä. "Koska minun on pakko", vastasin ja nostin pullon huulieni eteen hengittäen sen esanssista kirsikan tuoksua. "Jotkut kuulevat ääniä, jotka käskevät tehdä tekoja. Minun päässäni taas kerrotaan tarinoita ja jos en kerro niitä eteenpäin, minä pakahdun."

Otin siemaisun ja pyörittelin liian makeaa viiniä kielelläni. Uloshengittäessä sen aromi kutitti nenää ja minun oli pakko nielaista. Laitoin pullon syliini. Ennen tämä viini oli lempijuomani, nyt sen maku melkein etoi. Ojensin taas katsomatta kättäni ja silitin häntä niskasta. "Tiedät kai miksi olen täällä? Sinä olet kaunis, sinä tunnut mukavalta ja se mitä teimme oli ihanaa. Mutta sillä ei ole väliä. Se mitä muistan vuosien päästä on se, jolla on väliä, ja sinusta tulee hahmo minun tulevaan kirjaani."

Kuka minä olen?

Olen ajatus, vain hetken häivähdys;
jokaiselle jotain, enkä kenellekään mitään.

Jään muistoitta muissa. Lopulta olen olematta.

Hyvää Uutta alkanutta Vuotta!

Uuden vuoden raketit
valaisevat huonetta
aaton lelut nurkassa
jo unohtuneena