Se elämä, jonka sain

Neikkä on mirkkarekolat, leinoinen kieli ja Viidan umpihanki.

Miksi vitussa se elämä ei silti kanna, vaan jokasen tappaa arki?

Mitään, en halveksi kuin runotyttöjä

Niin paljon kaipuuta, kaihoa ja tuhlattua energiaa.

Minä näen sinun silmissäsi halun. Ja haluaisin nähdä enemmän.

Tiedätkö

Kun minun on paha olla.
Olen niin nokkela.
Ettei kukaan tiedä.

Suoraa puhetta

Sinä sanoit.
Minä sanoin.

Kumpikaan
ei kuunnellut.
Kukaan
ei välittänyt.

Paperinmakuista elämää

Blogiin kirjoitusharjoitusten tekeminen tuntuu työläältä, joten palaan aina vain paperin luokse. Josko tulisi sitten vähän valmiimpaa tänne? Joskus ainakin.

Murtovettä

Sataa, aina vain sataa.
Suoraan sieluun sataa.

Sielun kantavat
altaat valtavat
täyttyä alkavat
seiniä painavat
massat mahtavat.

Musertaa, maahan painaa
murtumia aiheuttaa

Seinät lakoavat,
haaveet katoavat.
Taakan kantajat
painosta taipuvat,
ajasta haipuvat.

Sataa suolaista sulaa,
murtaa mielen maisemaa.

Runotorstai

Helmen äidin lapsia

Helmen alku on niin pikkuinen;
tarina kertoo, riittää hiekanjyvänen.
Kipua sisällä kaihertavaa estäen,
rakentaen aina uuden kerroksen.

Tuskan väri on helmenhohtoinen ja
jokainen jo syntymässä viallinen.

runotorstai