Omaelämäkerta

"Miksi kirjoitat?" hän kysyi hennolla pienellä tytönäänellään elehtien kuin egyptiläinen tanssija. Malttamattomana odottaen liikkeelle pääsemistä ja kivaa tekemistä. "En jaksa enää elääkään." vastasin vetäen kumisaappaita jäykästi jalkoihini. Hengitin hetken polviini nojaten ja jatkoin: "Menehän edeltä, tulen ihan kohta."

Insomnia

Unta, jos vain Uni suo.
Ikiunta, jos sen sisar tuo.
Maailmani musta kaipaa mullistusta.
Uskoa uutta, en löydä mahdollisuutta;
järjestystä tähän elämääni vähän.

Miten hurisee?

Surr-surr, kesäkärpänen.
Purr-purr, sylikisunen.
Hurr-hurr, vilu sydämen.
Murr-murr, matka ystävän.
Kurr-kurr, nälkä elämän.

Se elämä, jonka sain

Neikkä on mirkkarekolat, leinoinen kieli ja Viidan umpihanki.

Miksi vitussa se elämä ei silti kanna, vaan jokasen tappaa arki?

Mitään, en halveksi kuin runotyttöjä

Niin paljon kaipuuta, kaihoa ja tuhlattua energiaa.

Minä näen sinun silmissäsi halun. Ja haluaisin nähdä enemmän.

Tiedätkö

Kun minun on paha olla.
Olen niin nokkela.
Ettei kukaan tiedä.

Suoraa puhetta

Sinä sanoit.
Minä sanoin.

Kumpikaan
ei kuunnellut.
Kukaan
ei välittänyt.