Kuumankostea elokuu, ilmassa tuoksuu ruoka, kypsä vilja. Aamulla kasi kastelee varpaat ja yöllä maalla laulavat viljakuivurit. Sitä seuraa siirtymä syksyyn, syyskuun putoaviin lehtiin ja lahoisaan sienimetsän tuoksuun. Pimenee aikaisin ja aina sataa. Lokakuu on nimensä mukainen, joka paikka on jo kävelty puhki, ja hienojakoinen maa tekee veden kanssa sitkeän, saappaat sisäänsä imaisevan emulsion. Marraskuussa loputkin kasvit kuolevat pystyyn. Itse maakin on kova kuori ja viimeinkin on kuivaa. Alkaa lumen ja valon odotus. Aina vain pidempi ja raskaampi. Niin usein on musta Joulu. Pian on aikaa kääntyä sisäänpäin, valmistella itsensä kestamään pakkanen.
Tuleeko vielä kevät?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti