Olen unessa useasti

Nukun. Uni on vasta alkamassa, sillä olen vielä tietoinen myös ympäröivästä huoneesta ja rekisteröintiä valvovasta hoitajasta. Lasken rutiininomaisesti hengitysrytmiäni ja tunnen sen hidastuvan. Unen lonkerot katkovat ajatusten kulkua. Polveileva, vapaa mielenriento tuntuu selkeältä, mutta en enää pysty palaamaan päättelyssä taaksepäin. Välähdyksissä näen tutun lapsuudenkotini portaikon, tunnen ja haistan kerrostalon asunnoista tulevat erilaiset tuoksut. Tuolla on kissatädin ovi, se pistävänhajuinen. Tuolla taas asuu metallinmakuinen talonmies. Yläkerroksen vanhapiikatädin laventelintuoksu lainehtii monta kerrosta alaspäin.

Alakerran naapurimme kodissa asui paljon lapsia ja koira. Siellä oli aina sekaista, mutta myös niin mukava käydä leikkimässä. Tänä yönä huoneistossa on kotona vain naapurin äiti ja minun äitini. Valo on jotenkin kummallista, vaikka jokaisessa huoneessa ovat kaikki lamput palamassa, nurkat peittyvät pimeään. Huoneissa on kostea koirantuoksu. Yhdessä välähdyksessä olemme vaihtaneet eteisaulasta ison olohuoneen puolelle. Huonekalut ovat työnnetty syrjään, paljas lattia näkyy. Äitini käskee käydä makaamaan ja olla ihan hiljaa. Ei saa avata silmiä, ei saa katsoa. Se on tulossa. Naapurin äiti käy myös lattialle.

Suljen silmäni ja olen paikallani. Kuulen miten äidit yrittävät olla liikkumatta, melkein hengittämättä. Puristan silmiäni yhteen ja minua alkaa pelottaa. Hengitän varovasti, liian varovasti ja tunnen miten rintaa pistää. Painan vielä tiukemmin silmiäni yhteen ja ajattelen, että kaikki on kunnossa, kunhan vain en liiku. Sitten kuulen sen, tunnen sen lähestyvän, kiertävän meidän kolmen ympärillä ja tutkivan meitä. Se ei haise miltään, eikä siinä ole mitään ääntä, mutta minä voin kuulla sen hiljaisuuden. Tunnen siitä huokuvan viileyden sen tullessa tutkimaan minua. En kestä sen lähelläoloa, huudan ja kavahdan kauemmaksi.

Avaan silmäni ja katson miten sen varjoton, muodoton pää aukeaa ja se huutaa ilman ääntä niin että korviini koskee. Nahkaiset, paksut siivet läpsyttävät minua kohti ja huidon yrittäen estää sitä tulemasta lähemmäksi ja ryömin taaksepäin. Olohuone on nyt pitkä tunneli, jonka päässä on kuorma-auton lavalle johtava lastaussilta. Minun on päästävä pakoon, itken äitiä apuun ja peräännyn.