Muutos tule vastustuksesta huolimatta.
Ennen olimme kaiken keskus, osa jumaluutta.
Sitten joku katsoi tähtiin, etsien lohtua
ohjausta elämäänsä vailla tarkoitusta.
Nämä vaeltavat tähdet tarjoavat totuutta
kaiken alkua, ilman loppua ja ennustusta
Mitä väliä, jos isä kuolee, äiti kiroaa
sydän pettää ja aina sodissa hävitään.
Se on Jumalten tahto, ei siihen voi vaikuttaa.
Jos Helios ja Selene taistelevat taivaasta.
Osani on Pyroeisis, jota Marsiksi kutsutaan:
punainen melske, kunnia ja Nergalin hauta.
Tämä on ollut totta aina, näin se muistetaan.
Mikä on totta nyt, kenen jumalia palvotaan.
Mitä mystiikkaa nyt puhutaan, matematiikkaa.
Kenelle nyt uhrataan, kenen sankareita palvotaan?
Kukaan ei puhu kuolleista, kuka on Kopernikus.
Kaikki osaavat lait Keplerin, mutta missä on rohkeus.
Me sankarit vaivuimme unholaan, ei meistä enää kerrota.
Tieteen teot ovat muistoissa nyt, pian nekin unohdetut.
runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti