Jos ois kielen mieli kuin mielen kieli,
lauluja laatisin, leluja lasten loisin.
Mut päättänyt mulle on kohtalo toisin;
saanut olen osan, osan onnettomimman
vain tunteita täyden, hehkuvan rinnan,
Vaille vaan olen jäänyt mielen mieltä,
jo synnyssä vajaa olen kielen kieltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Poistettu turha toinen rivi:
VastaaPoista"niin mä isosti isoisin, ihastikin iloisin,"